Viime viikolla se rakasti niin, ettei kukaan vois merkata enempää ja nyt se on taas valmis päästää irti.. Mä ja mun psyyke varsinkaan ei kestetetä tällasta soutamista ja huopaamista. En jaksa aina itkee. Sitä vaan rakastaa jotakuta niin paljon liikaa. En tajuu kuinka se voi kohdella toista ihmistä niin, sellasta joka ois vaikka valmis kuolee sen puolesta. Oon tehnyt virheitä ja teen niitä jatkuvasti edelleen, mut olen lähes varma, että jos meidän suhde olis oikee, mäkään en enää mokaisi. Aina vaan sattuu. En pysty elää sen kaa enkä ilmankaan sitä.